h1

Painting Tutorial: X-Wing N’dru Suhlak Z-95 Headhunter

17/07/2015

Long time no see! Since this post might also interest the international community I’ll do this one in English. Here’s how I painted the X-Wing Headhunter for Scum pilot N’dru Suhlak. The base miniature is the Rebel Headhunter from the expansion pack, but there’s no reason why the Scum Headhunter from the Most Wanted box wouldn’t work as well. For the brush I used Army Painter Regiment Brush and Citadel Layer Brush. They are a bit big for the finer details, but I like how they carry more paint than the very very thin ones. The paints were what I had in the box, but any relatively similar color will do. This isn’t the only way to paint N’dru’s ship, but this is how I did it. All the techniques required are simple and you can do this if you just take it one step at the time and don’t rush. The details are so small that from arms lenght away the ship will look cool even if you didn’t get all the proportions right.

Please click on the pictures to see them in larger size.

1. Preparations

Before starting the process I built a painting peg from a cotton swab handle. This way I can let the miniature dry between stages in the stand and don’t get the precious pegs painted.

2. Basecoat

For the basecoat I airbrushed the whole ship with Vallejo Model Air paint Light Grey (71.050). Any light grey will do and you can do this with a spray or brush just as long as you take care not to clog up the details of the miniature.

20150706_190122 (1)

3. Wash

Next step is to wash the whole ship with a black wash. Wash is a very thin paint that will flow into holes and crevasses of the miniature to create shadows in the right places. My wash of choice was Citadel Paints Nuln Oil black wash from Games Workshop, but for example Army Painter Dark Tone quickshade is practically the same stuff and will work as well. In emergency you can thin out your black acrylic paint with water and a drop of dish washing liquid (which reduces the surface tension of the water and helps the ”wash” better). I would recommend getting proper hobby paint washes though as they work a lot better and you will achieve good results much easier. There are several good tutorials how to apply washes so check them out if you’re in doubt how to do this. Basically just paint the whole miniature over with the wash and let it dry properly before the next step.

20150706_191700 (1)

4. Drybrush

There are many good tutorials on the net about drybrushing so I won’t go into details of this technique either. The idea is to first brush most of the paint off the brush on a paper and then swipe gently over the miniature with almost dry brush with little paint on. That way only the most prominent bits of the miniature get painted and the details stand out. The paints used were Citadel (Games Workshop) Dawnstone first a bit more heavily and then Citadel (GW) Longbeard Grey to bring out just the shapest edges and highest tips. Pretty much any medium gray and light gray will do though.

20150706_234522 (1)

5. Painting the flames

Painting the details is a bit tricky as the model is so small. Using the art from the card as a guide I first painted the general block area with Citadel (Games Workshop) Mephiston Red. The shape of the flames is easier to understand if you break the ship’s side into smaller areas in your head. Look at the art and ask yourself: What is the last part of the tip of the ship where it is all red? How is that related to the cockpit? Compared to the cockpit and the ”side seam line” of the ship, how far does the tip of the flame go? Continue like that, take your time and you’ll be able to paint the flames freehand. If you have too much red somewhere, just grab your light gray and fix the lines.

20150707_000951

In order to make the flames more vibrant I painted a narrower line with brighter Citadel Blood Red inside the darker red areas near the cockpit and where the actual flames are. Then to make the colors ”pop” even more I mixed some even brighter Citadel Wild Rider Red to Blood Red and painted that mix on even nearer the tips. Go easy and add a bit a the time. If you feel that the flames go too orange then you can always mix some Mephiston Red to the mix and shade the flames darker. At this point I also added some light gray areas near the flames edges to make the contrast between the red and gray more prominent.

20150707_003536

6. Painting the face

This one was the trickiest part of all. Especially the eyes are so small that it is almost more about luck than skill how they come out. Then again if you mess things up just paint the area red and start again. I used the same question asking technique as with flames to get the outlines of the eyes and the mouth right and then colored them black. After the paint was dry I freehanded the teeth and colored them white and added the white areas in to the eyes. I had to go back a couple of times and paint some of the areas black again, but in the end I was satisfied how the mouth looked. Tricky but doable and easily the hardest part of the process. I painted the mouth where it is in the art, but noticed that when on the table while playing the mouth is kind of too low to be really seen properly. So you might want to consider painting it a bit higher up so it will show better while actually flying with N’dru. The paints I used were Citader Black and White, but any acrylic paint will do.

When painting the black details you have your black paint handy and you can also paint the window panels of the cockpit black.

20150707_005255

7. Yellow stripes on the engines

I’ve seen some other painters paint the whole engine rings on N’dru’s ship yellow, but to me they look more like stripes on the cockpit side. I painted those with Citadel Averland Sunset yellow. Sorry I didn’t remember to take a picture of this step, but just look at the finished one and you’ll get the idea.

8. Finishing touches.

The art has the tip of the ship much darker than the areas near the cockpit and I imagined that to be grime and soot. So I applied couple of careful layers of thinned down black wash to create the same kind of effect. I used the Citadel Nuln Oil 50/50 thinned with Vallejo Airbrush Thinner, but water will do as well. Just take it very, very easy here as you don’t want to redo the face painting just because you splashed on a bit too much wash.

After that you probably want to spray a dullcoat matt varnish on the ship so your beautiful colors will not rub off while playing. I used Vallejo matt spray varnish, but Citadel or any miniature hobby spray matt varnish will do. There might be even some car spray varnishes that work, but I wouldn’t recommend them. Just respect the amount of time and effort you put into your model already and get that a bit more expensive varnish so you don’t ruin anything just because you wanted to save $5. The varnish will not only protect your model, but will also help the colors blend a bit making the finishing more like the FFG prepainted ships.

20150711_001549 (1)

 

I hope this tutorial has been useful to you. If you have any questions please ask. Now go and shoot down some Rebels and Imperials with your brand new ship.

– Mordjinn

Mainokset
h1

Kumoon Greenlight

15/06/2015

Rillikerholainen Karmington tuuppasi tänään Steam Greenlight:iin pelin. Itse asiassa se on vanha peli uusissa vaatteissa, nimittäin kymmenen vuotta sitten alkuperäinen Kumoon voitti 2005 Assembly pelidevaus kilpailun.

Kumoon_Greenlight_1Mb

Klikatkaa kuvaketta ja käykää vilkaisemassa miltä näyttää!

h1

Tekstiseikkailuja Mobiililla : Sorcery 2 ja Gun Dogs.

30/11/2013

Haluatteko kuulla hyvät vai pahat uutiset ensin?

No aloitetaan hyvistä. Steve Jackson’s Sorcery 2 on jatkoa edelliselle, mukiinmenevälle Sorcery:pelille. Muuten loistavasti toteutettua ensimmäistä osaa vaivasi ainoastaan kömpelö taikariimujen valintasysteemi, ja palautetta on saatu koska se on parannettu huomattavasti järkevämmäksi tässä osassa.

Pelissä siis seikkaillaan tekstiä lukien ja valintoja tulee tiheään tahtiin tielle. Taistelusysteemi on innovatiivinen : joka kierroksen välillä tulee tekstiä jossa kuvataan tilanteen eteneminen ja annetaan pientä vinkkiä vastustajan asennosta jotta voi arvioida seuraavan siirron, joka tapahtuu vetämällä hahmoa vasemmalta ( puolustus ) oikealle ( eritasoiset hyökkäykset ). Jos vainuaa että vastustaja aikoo hyökätä, voi joko puolustaa minimoiden vauriot tai koittaa hyökätä vielä rajummin jotta pääsisi niskan päälle. Jouheva systeemi voittaa kaikki tähän mennessä nähdyt noppaviritelmät. ( Näissä seikkailukirja tyylisissä ratkaisuissa siis. )


Image

Tarina on mutkikas ja monipuolinen, viihdettä riittää ja uusille yrityksille löytyy varmasti uusia polkuja jos siltä tuntuu. Kartalla liikkuminen on yllättävän siististi toteutettu, piirrettyt palat ovat asetettu omille tasoille ja karttaan on lisätty korkeuseroja, ja lopputulos on toimivaa pseudo kolmiulotteista illuusiota, hieman kuin siirtelisi pelinappulaa oikeasti paperimassasta ja paperirakennuksilla varustetulla maastolla.

Image

Taikoja on viitisenkymmentä, ja niille löytyy jatkuvasti käyttöä. Ilmeisesti peli haluaisi että pelaaja oikeasti lukisi kirjaa ja oppisi ne jotka kiinnostavat, ehkä kirjoittelivat niitä omille paperilappusille, koska ratkaisujen aikana ei tietenkään saa konsultoida loitsuaapista. Myönnän sortuneeni lunttaavan niitä netistä vaikka se on selvästi huijausta.
Loistava peli kaikkiaan, suosittelen lämpimästi.

Gun Dogs on karu kokemus äskeisen hemmottelun jälkeen. Tekstiä piisaa, kauniita kuvia kyllä mutta liian paljon pahoja virheitä presentaatiossa. Tarinan eteneminen tapahtuu nappuloita painamalla joissa lukee valinnat sivunumeroin höystettynä. Tekstiä tulee sivukaupalla. Ehkä hyvä asia , ehkä ei? Taistelussa ei ole juuri optioita ainakaan aluksi, ja ‘kirjan’ päälle heitetään lakonisesti noppia pelaajan käskystä. Pitää itse myös ‘heittää’ vastustajan nopat. Ja sitten numerot laskee kun osuu. Ai niin, pelin nimi on tarkemmin Gary Chalk’s Gun Dogs, taiteilijan mukaan joka teki ihan kelpoisat stillikuvat , mutta ne eivät pelasta puisevaa peliä. Tarinan taso on tylyimmillään ’avaat arkun ja siellä onkin käärme, puraisu ja kuolema’ meininkiä joka ehkä meni vielä läpi silloin kauan sitten.

Image

Väistä kaukaa ellet tiedä tykkääväsi tästä.

h1

GenCon 2013 katsaus

22/08/2013

Tämän vuoden GenCon Indy, eli jenkkilän RopeCon, on taas takana. Tapahtumassa julkaistaan hirmuinen määrä uusia pelejä ja lisureita ja onkin taas aika koota lyhyt yhteenveto mielenkiintoisimmista uutuuksista. Koska Indianapolisiin on pitkä matka on tämän listan tiedot kaivettu internetin syövereistä.


Warmachine: High Command

Tämä 2-4 pelaajan korttipeli on meille Warmachinisteille varsinainen pakkohankinta. Pelin ideana on värvätä itselleen armeija ja vallata Iron Kingdomsin kuuluisia kaupunkeja ja paikkoja, siinä sivussa muiden kanssa taistellen. Perusboksissa mukana tulee pakat neljälle eri Warmachine -universumin joukolle: Cygnar, Khador, Cryx ja Menoth ja peli vaikuttaa miellyttävän suoraviivaiselta ja temaattisesti vahvalta. Alla Box of Delightsin erinomainen video, josta pelistä ja sen mekaniikasta saa erittäin hyvän idean.



Pathfinder Adventure Card Game: Rise of the Runelords – Base Set

Toinen GenConissa julkaistu mielenkiintoinen korttipeli on Paizon Pathfinder universumiin sijoittuva seikkailukorttipeli. Pelasimme noin vuosi sitten Rise of the Runelords -kampanjan alkua roolipelinä ja nyt meillä on mahdollisuus palata seikkailuihin hiukan kevyemmällä otteella. Pathfinder korttipeli on yhteistyöpeli, jossa pelaajat seikkailevat ympäriinsä ja pyrkivät saavuttamaan kunkin seikkailun päämäärän. Hahmot ovat fantasiapelien peruskauraa maageineen ja samoojineen päivineen ja vihollisista löytyy peikkojen lisäksi tietty lohikäärmeitä sun muita iljetyksiä. Se mikä tekee pelistä perushuttua mielenkiintoisemman on seikka että yksittäisten irtopelien sijaan tätä korttipeliä pelataan kampanjatyylisesti siten että hahmojen kyvyt kehittyvät tarinan edetessä. Voipa huono-onninen hahmo jopa heittää henkensä. Pelin moottori kykenee suunnittelijoiden ja aikaisten arvostelujen mukaan kertomaan pitkiäkin tarinoita, joka kuulostaa vanhan roolipelaajan korviin erinomaiselta. Vielä kun pelaajamäärä on Rillikerholle erinomaisen sopiva 1-6 niin tämäkin on ostoslistalla kunhan vain kauppoihin ilmestyy.




Malifaux 2nd edition

Malifaux on skirmish-tason 28mm miniatyyritaistelupeli, joka sijoittuu outoon viktoriaanisen ajan hirviötäyteiseen maailmaan. Pelasimme ykkösedikkaa jonkin verran, mutta pelin lievä sekavuus ja ajanpuute ajoivat muiden figupelien (eli Warmachinen) pariin. Malifauxin kakkosedikka on ollut toukokuusta saakka betatestissä ja pelin uudistuksessa on keskitytty systeemin lievään virtaviivaistamiseen sekä pelin hahmojen taitojen selkeyttämiseen. Vaikka Warmachine onkin ykkösfigupelimme, niin Malifauxin pienemmän taistelut ja varsinkin epäsymmetriset, tarinallisemmat, skenaariot tekevät siitä todella mielenkiintoisen vaihtoehdon. Kakkosedikan kirjan pitäisi rantautua Eurooppaan syyskuussa ja sovimme jo että otamme pelin testiin heti kun mahdollista. En lämmennyt samaan aikaan kakkosedikan kanssa julkaistaville Malifaux miniatyyrien uusille versioille niiden pakkausten 3D mallikuvien perusteella. Sitten törmäsin netissä allaolevaan kuvaan Lady Justicen boksin sisällöstä ja tuon boksin aion hankkia heti kun sen Euroopasta saa järkihintaan. Hiton hienoja nappuloita.

 Mali2



Battlelore 2nd edition

Alkuperäistä Battlelorea ei Rillikerhon hyllystä löydy, mutta samaa sääntömoottoria käyttävä Battles of Westeros kylläkin. BoW on ihan kelpo peli, mutta jatkuva yksiköiden lippujen kääntäminen tuntui jotenkin tuskastuttavalta ja paremmat kaksinpelit ajoivat pelin ohitse. Joskus vain tulee hetkiä jolloin Warmachinen ja Malifauxin kaltaiset ”täysveriset” miniatyyripelit veisivät liian pitkään tai maastot eivät ole saatavilla ja olisi hienoa kun miniatyyripelin voisi kaivaa suoraan laatikosta pöydälle. X-Wing Miniatures Game täyttää osittain tämän tarpeen, mutta Battleloren kakkosedikka vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta tuttavuudelta. Entiset noin 15mm skaalan miniatyyrit on vaihdettu Descentistä (ja monesta muustakin figupelistä) tuttuihin noin 28mm skaalan miniatyyreihin ja pelimekaniikkaa on modernisoitu tyylikkäästi. Hienona elementtinä on skenarioiden rakentuminen kahdesta osasta, jossa molemmat puolet valitsevat tai vetävät sokkona skenariokortin, jotka yhteenliittämällä kartta ja tehtävä rakentuvat. Näinollen molemmilla armeijoilla on eri päämäärä ja pelin voittamiseen vaadittavat pisteet saadaan vihollisen tuhoamisen lisäksi päämäärän saavuttamisesta, kuten vaikkapa sillan hallussapidosta. Alla olevasta 5min videosta saa varsin hyvän käsityksen mitä Battleloren kakkosedikalta voi odottaa. Se että löytyykö Rillikerhon kiireisistä aikatauluista tämänkaltaisille kaksinpeleille ihan oikeasti aikaa jää nähtäväksi, mutta ainahan sitä saa haaveilla.




X-Wing Miniatures Game: Isot alukset

FFG:n X-Wing on viimeaikoina ollut yksi Rillikerhon eniten pelatuista peleistä. Peli on aloittelijaystävällinen ja Tähtien sodan alukset ovat lähes kaikille tuttuja, joten rillijengin lisäksi olen itse pelannut peliä muun muassa vähemmän pelailevan veljeni kanssa. GenConissa FFG toi peliin täysin uuden ulottuvuuden julkaisemalla kaksi ikonista Kapinaliiton miehistönkuljetusalusta lennettäväksi. Koska pelin valittu skaala 1/270 olisi tehnyt näistä ”pienemmistä” miehistönkuljetusaluksistakin liian suuria pelipöydälle, teki FFG kompromissin ja valmisti pienoismallit eri skaalassa kuin aiemmat hävittäjät. Miniatyyrit ovat todella hienoja, mutta mikä hienointa niiden julkaisu tuo aivan uuden kampanjamaisen skenaariopelin mukaan peliin. Cinematic Play -nimellä kulkeva kampanja linkkaa kolme skenaariota jatkumoksi, jossa pelataan läpi elokuvasarjan ikimuistoisia kamppailuja kuten kapinallisen pako Hothilta. Suurena kampanjoiden ja tarinallisempien skenaarioiden ystävänä FFG:n valitsema linja kuulostaa erinomaiselta.




Wrath of Kings

CoolMiniOrNot on viimeaikoina kunnostautunut miniatyyri- ja miniatyyrilautapelien kuten Zombicide, Rivet Wars ja Sedition Wars julkaisijana. Yhtiö jatkaa linjaansa Kickstarttaamalla uusimman 28mm miniatyyripelinsä Wrath of Kingsin jonka kampanja loppuu syyskuun puolivälissä. Kirjoitushetkellä kampanja on kerännyt alle viikossa yli 200.000 dollaria ja on 422% rahoitettu ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa saa Kickstarterin kautta itselleen hirmuisen läjän miniatyyrejä hyvällä hinnalla stretch goalien ansiosta. Pelin miniatyyrit ovat hienoja ja eri armeijoihin on väännetty mukavasti uutta kulmaa. Sikamiehillä ratsastavat viiksivallukääpiöt jakavat varmasti mielipiteet, mutta luulen jokaisen löytävän itseään miellyttävän ryhmittymän jos itse peli innostaa. Pelin beta-sääntökirja löytyy pdf-muodossa CoolMinin nettisivuilta ja pelin mekaniikka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Molemmilla puolilla on pelin alussa tietty määrä moraalipisteitä, jotka vähenevät miestappioiden myötä. Kun moraalipisteet laskevat nolliin niin taistelu on hävitty. Kamppailun aikana moraalia voi kohottaa suorittamalla ennen taistelua ryhmittymälleen valitun ”motivaation” mukaisen tehtävän. Tämä motivaatio on se perimmäinen syy, miksi taisteluun on ryhdytty. Kukin ryhmittymä voi valita taustatarinaansa sopivista motivaatioita, toisten ollessa uljaampia ja toisten yrittäessä viekkaampaa lähestymistapaa voittaa sota. Motivaatioita on useita erilaisia ja perinteisen hyökkäys- tai puolustustehtävän lisäksi pelissä voikin yrittää vaikkapa tärkeän viestin viemistä linjojen taakse tai vastustajan soturin lahjontaa. Aktivaatiot tehdään vuorotellen, siten että kumpikin osapuoli liikuttaa aina yhtä yksikköään vuorollaan. Twistinä joukkojen komentajat mahdollistavat useampien hahmojen aktivoimisen, jos nämä ovat upseerin komentoalueen sisäpuolella. Kaikenkaikkiaan tuntuu että vaikka Wrath of Kings ei mitään ihkauutta ja ihmeellistä tarjoakaan, on peliin suodatettu mukavasti hyviä puolia useasta eri miniatyyripelistä. Vielä en ole ropojani peliin upottanut, mutta jos miniatyyriläjä kasvaa stretch goalien kautta sopivan hirmuiseksi niin postikuluineen 95 euron (125$) arvoinen ”kaksi armeijaa ja sääntökirja” -paketti voi muodostua varsin houkuttelevaksi tarjoukseksi. Tämä voisi olla Rillikerhon ei-miniatyristeille Warmachinea virtaviivaisempi ja yksinkertaisempi peli, jossa hekin pääsisivät nauttimaan kaikesta väsäämästämme 28mm figumaastoista. Vielä kun CoolMini saisi jonkinlaiset kampanjasäännöt peliin mukaan niin homma olisi omalta osaltani sillä selvä. Kuvassa aloituspakettien sisältöä tällä hetkellä ja parin ryhmittymän isot mömmiäiset. Isompia ja tarkempia kuvia, sekä kaikenlaista lisäinfoa löytyy tietenkin pelin Kickstarter -sivulta.

Wrathifactions

Kuten tästäkin postauksesta huomaa on uusia mielenkiintoisia pelejä tulossa hirmuinen määrä ja vanhatkin ovat vielä pelaamatta. Joku voisi sanoa että on puhdasta hulluutta hankkia hirmuinen määrä pelejä hyllyyn pölyttymään, mutta kyllä kelpo pelit aina pelaajansa löytävät. Varsinkin kun oikeastaan kaikki ylläolevat pelit ovat joko kevyitä tai semikevyitä, jolloin vähäinen peliaika tulee käytettyä fiksummin. Tai näin ainakin haluan itselleni uskotella. GenConin julkaisumäärä on niin hirmuinen että tämä oli vain pieni pintaraapaisu kokonaisuuteen, mutta en edes oikein uskalla kaivaa enempää näiden ensin silmiin osuneiden kiinnostavien lisäksi, koska perheen pitää syödäkin. Näiden lisäksi ainakin mainion Lords of Waterdeepin tuleva lisuri on ostoslistalla, kunhan se kauppoihin ilmestyy.

– Mordjinn

h1

Serpent’s Tongue – Minä olen maagi

31/07/2013

”Musta maagi lausui voimasanat ja teki kädellään loitsuun vaadittavan merkin. Kavala taika ohitti suojaukseni ja tunsin kuinka kirous kupli suonissani mustan magian voimasta. Hammasta purren kohotin käteni ja sihisin puhdistavan loitsun. Mustan maagin kasvoilla häivähti epäusko, oli aika hyökätä…”.

Serpent’s Tongue on 1-8 hengelle suunniteltu loitsimiskorttipeli, jossa pelaaja muuttuu kilpailijoitaan loitsuilla kukistavaksi maagiksi. Peliä ei ole vielä julkaistu, mutta sain tilaisuuden tutustua sen mielenkiintoiseen maailmaan Unbound Gamesin Jeren järjestämässä demosessiossa. Kehittäjien mukaan pelin lähtökohtana oli neljän pelaajan tiimitaistelu, jossa kaksi maagia taistelee kahta vastaan, mutta sen systeemi taipuu sekä suurempiin/pienempiin taisteluihin kuin yhteistyöpelaamiseenkin. Demosessiossa pelasimme läpi pelin perusboksissa mukana tulevan kahden pelaajan läpikävelyn, joka antaa kevyen häivähdyksen siitä kaikesta mitä Serpent’s Tonguella on tarjottavaan. Vaikka osa kehitystiimistä onkin suomalaisia niin pelin luoja on amerikkalainen ja pelin kieli on (maagisen kielen lisäksi) englanti.

Visuaalinen ja henkinen ensivaikutelma pelistä on vaikuttava. Kummallakin pelaajalla on nahkainen loitsukirja, joista heitettävät loitsut valitaan. Loitsujen kortit ovat suuria ns. tarot kokoisia ja niiden kuvitus on harvinaislaatuisen hienoa. On hieno tunne plärätä ihan oikeasti loitsukirjaa pelkän korttipakan selaamisen sijaan. Lisäksi pelin ympärille kehitetty tarina ja nykytodellisuuden päälle rakennettu lisätty todellisuus tuovat peliin mukavaa immersiota maagina olemisesta. Onkin hauska nähdä että pelkän pelimekaniikan lisäksi pelin maailmasta on pyritty rakentamaan roolipelaamista ja eläytymistä suosiva.

Serpent's Tongue Master Set

Master Set, eli pelin perusboksi, sisältää kaiken mitä kaksi aloittelevaa maagia tarvitsee. Kuva © Unbound Games.

Immersion määrää lisää entisestään loitsimiseen käytettävät pelimekanismit. Perinteisen kortin pöytään lätkäisemisen ja tarvittavien resurssien maksamisen lisäksi Serpent’s Tongue antaa maagille mahdollisuuden ihan oikeaan loitsimiseen. Peliä varten on kehitetty oma magian kieli, jolla on oma kirjoitusasunsa. Lisäksi jokaisella loitsulla on vaadittavat taikasanat, jotka maagin tulee lausua ääneen. Jotta homma ei olisi liian yksinkertaista kerrotaan kortissa loitsijalle vihje vaadittavista voimasanoista omalla merkkijärjestelmällämme (eli siis ihan näillä perinteisillä länsimaisilla aakkosilla), jonka jälkeen todellinen taikasana tai loitsuvärssy täytyy päätellä ja rakentaa pelin ”koodiavainta” eli maagikiveä apuna käyttäen. Kun loitsuun tarvittava taikasana on päätelty, nostetaan loitsukortti pelaajien väliin takapuoli vastustajaa kohti ja sanotaan loitsu ääneen vastustajalle, mahdollisesti tarvittavien käsimerkkien säestyksellä. Vastustaja näkee kortin takapuolelta oikeat tavut/sanat ja tarvittavat käsimerkit ja kertoo onnistuiko vai epäonnistuiko taika. Loitsiminen on suht suoraviivaista ja sen perusmekaniikka on yksinkertainen, mutta jo ensimmäisen tason loitsujen tekeminen on aloittelijalle mukavan haastavaa. Tiukassa paikassa oikean maagisen kielen ja käsimerkkien kombinaation päätteleminen ja toteuttaminen aikaansaavat mielenkiintoisen ja uudenlaisia onnistumisen elämyksiä tarjoavan haasteen. Loitsiminen on myös yksinkertaisesti hauskaa. Demossa pelasimme ainoastaan ykköstason loitsuilla, kun korkein tällä hetkellä pelistä löytyvä loitsutaso on viisi. Tyylikkäästi jokainen loitsutaso tuokin loitsun heittämiseen enemmän sanoja ja käsimerkkejä, jolloin mestarimaagin taidot eivät ole puhtaasti pelimekaaninen asia.

solo-Magi-image1

Korttien taide on upeaa. Kuvassa näkyy saman kortin etu- ja takapuoli, josta kaikki tarvittava info loitsimiseen on tarjolla. Kuva © Unbound Games.

Siinä missä loitsiminen luo uudenlaisen ulottuvuuden pelimekaniikkaan on Serpent’s Tongue sydämeltään pakanrakennus- ja taktinen korttitaistelupeli. Demopelissä käytettävät loitsut ja niiden määrä olivat ennalta määrättyjä, mutta oikeassa pelissä kukin maagi valitsisi kirjaansa 27 taikaa perusboksin noin sadasta mahdollisesta. Jos perusboksin taiat eivät riitä, niin kokoelmaa voi laajentaa Magic the Gatheringin tapaisilla pikkuboostereilla tai sitten hurjat 360 taikaa lisäävällä Master Archives Casella. Eri taikuuden lajeja on useita ja pelaaja voikin valita haluaako pelata lihaa tuhoavia taikoja viskelevää mustaa maagia tai vaikkapa maasta ja ilmasta kilpiä muovaavaa elementalistia. Vaihtoehtoja on jo perusboksissa paljon ja jokaiselle löytyy varmasti mieluisa pelityyli. Yksi suuri osa peliä onkin oman loitsukirjan rakentaminen siten että taikojen synergiat toimivat yhteen. Esimerkiksi eilisessä pelissä vastustajani loitsi ensin minuun soluja tuhoavan Cellular Degenerationin, joka mahdollisti muiden kehooni vaikuttavien hyökkäysloitsujen ujuttamisen muuten pahat loitsut pysäyttävän maagisen kilpeni ohitse.

Serpent’s Tonguen maailma ja mahdollisuudet ovat niin laajat, että reilun tunnin demopelillä ei raapaistu kuin hiukan kokonaisuuden pintaa. Missään nimessä kyseessä ei ole kevyt perhepeli vaan kokonaisuuden hahmottamiseen ja alkeiden omaksumiseen vaaditaan hiukan aikaa ja vaivaa. Kuitenkin kun peliin pääsee sisälle ja uskaltaa hiukan heittäytyä palkitsee Serpent’s Tongue onnistumisista monella tasolla. Voin vain kuvitella miten hienoja loitsukomboja ja kamppailuja 2vs2 pelissä saa aikaiseksi. Jos homma kuulostaa mitenkään mielenkiintoiselta niin lisäinfoa on tarjolla osoitteessa www.becomemagi.com. Peli on tällä hetkellä saatavana ainoastaan pelin nettikaupasta ennakkotilauksena. Tämän hetkisen alehinnan mukainen Master Setin, eli perusboksin, alle 50$ hinta (sis.postit) on mielestäni laatuun nähden hyvin kohtuullinen. Kiinnostuneiden kannattaa lisäksi ottaa pikimiten ottaa yhteyttä Jereen, joka järjestää kiinnostuneille demoja pääkaupunkiseudulla ja varmasti osaa vinkata muualla asuville lähialueilla majailevista maageista.

PVE-Spread

Yhteistyöpeli -variantissa kuritetaan tekoälyn ohjastamia vihulaisia ja Out of Eden tarjoaa maageille pelinjohtajattoman roolipelikokemuksen. Kuva © Unbound Games.

Tähän loppuun täytyy vielä mainita että peruspelin lisäksi Serpent’s Tongue tarjoaa myös yhteistyöpelitilan, jossa maagit taistelevat yhdessä pelin ohjaamia vastustajia vastaan. Siinä missä yhteistyöpelitilat ovat nykyään peleissä jo arkipäivää, lyö Serpent’s Tongue vanhan roolipelaajan eteen todellisen ässän: Pelin erikoisuus on nimittäin se että se on RPG korttipeli. Ennen elokuun 14. päivä ennakkotilattuihin setteihin bonarina tuleva (ja myöhemmin maksullisena lisäosana julkaistava) Out of Eden – roolipelikampanjalisuri on ensimmäinen osa suurempaa kampanjaa, jossa maagit pelaavat yhdessä tarinallista seikkailua, jonka edistyminen muokkaa koko pelin maailmaa. Tällaista tarinankerronnan muotoa en ole vielä itse ainakaan kohdannut ja on hyvin toimivan taktisen korttipelin yhdistäminen suurempaan tarinalliseen kokonaisuuteen todella kutkuttaa mielikuvitustani. Tätä osaa pelistä en valitettavasti päässyt (ainakaan vielä) kokeilemaan, mutta lisäinfoa yhteistyöpelaamisesta löytyy pelin nettisivuilta. Maagien keskinäisiin taisteluihin taas on tarjolla myös taktisempaa ulottuvuutta Sacred Sites -lisurin kautta, joka lisää taktisen alueenhallinta -ulottuvuuden peleihin. Lisäksi pelissä on Jeren mukaan vahva pyrkimys lisätodellisuuspelaamiseen (tai miten sitä nyt Augmented Reality Gamingin kääntääkään), Jeren sanoin: ”Jo loitsukirjan kansista lähtien maailmamme avaa näkymän loputtomaan jäniksen koloon jonka mahdollisuudet ovat kaikkea maan ja taivaan välissä.” Pelin ympärillä tapahtuu tällä hetkellä niin paljon että edes nettisivuston ja foorumeiden tavailu ja demo eivät ihan kaikkea avanneet ja selvittäneet. Peruspeli on kuitenkin mielenkiintoinen ja mekaniikka sen verran väkevää että sen päälle on hyvä rakentaa vaikka millaisia virityksiä.

– Mordjinn

h1

X-Wing Miniatures Game

01/07/2013

Paljon on virrannut vettä Vantaanjoessa sitten viime postauksen. Lastenhoidon, remonttien ja arkielämän sivussa olemme toki ehtineet pelaamaankin, mutta kirjoittelu on jäänyt hiukan vähemmälle. Koitanpa siis ryhdistäytyä tällä(kin) saralla. Innostuimme keväällä FFG:n X-Wing Miniatures Gamesta, erinomaisesta lentelystä, joka päivittää wanhan kunnon Wings of Warin mekaniikat 2010-luvulle. Pelin perusboksista löytyy pari TIE-Fighteriä ja X-Siipi, jotka ovat mukavasti valmiiksi maalattuja. Nysvääminen jää siis vähemmälle ja pelaamisen pääsee aloittamaan heti. Pelin mekaniikka on kevyt: Jokaiselle alukselle valitaan haluttu lentomanööveri pelin mukana tulevilla manööveri-kiekoilla. Manööverivalikoima on riippuvainen alustyypistä, TIE-Fightereiden ollessa ketteriä ja nopeita ja X-Siipien (ja varsinkin laajennuspaketista löytyvien Y-Siipien) ollessa raskaammin panssaroituja, mutta kömpelömpiä. Kun molemmat puolet ovat asettaneet piilossa manööverit pöydälle aletaan aluksia liikutella avaruudessa pilottien taitojärjestyksen mukaisesti. Jokaiselle manööverille on oma mittatikkunsa ja alus ”liukuu avaruuden pinnalla” sen mukaisesti. Liikkeen yhteydessä pilotti voi valita itselleen myöhemmin kierroksella etua tuovan toiminnon, kuten vaikkapa kohteen lukituksen tai väistön. Kun kaikki alukset ovat lennelleet suoritetaan ampumisvaihe, jossa esimerkiksi kohteen lukinnut pilotti saa etua nopanheittoihinsa tai väistön suorittanut etua väistönoppiinsa. Tavallisten silmälukunoppien sijaan X-Wing käyttää erikoisnoppia, joista löytyy numeroiden sijaan erilaisia pelimekaniikkaan liittyviä symboleja. Kukin alustyyppi kestää erilaisen määrän osumia ennen tuhoutumista ja onpa mukana kriittisiä osumiakin, jotka voivat vaikkapa jumittaa aluksen laserit tai estää tiettyjen manööverien käytön. Kun ampumisvaihe on ohi palataan kierroksen alkuun ja valitaan jokaiselle alukselle uusi manööveri lennettäväksi.

Xwing

X-Wing on erinomainen sekoitus kevyttä taktista pähkäilyä, onnea ja esittääpä avaruudellinen hahmotuskykykin omaa osaansa. On hauskaa yrittää arvioida mikä manööveri veisi aluksen parhaaseen mahdolliseen tulitusasemaan viholliseen nähden ja peli on mukavan reaktiivista. Jos alukset ”törmäävät” tulkitaan se peliteknisesti siten että törmännyt alus joutuu tekemään jonkinlaisen väistön ja menettää siksi toimintomahdollisuutensa kyseisellä kierroksella.  Toisinsanoen ainakaan omiin aluksiin ei kannata törmäillä ja mieluusti ei muihinkaan. Pelkän koiratappelun sijaan pelissä on ilahduttavasti myös tehtäviä, jotka tuovat mukavasti vaihtelua voittopäämääriin. Esimerkiksi kuvissa pelaamme perusboksisa mukana tullutta tehtävää, jossa Kapinalliset yrittävät saada senaattorin aluksen turvaan ja Imperiumin joukot tuhota sen. Pelin alukset ovat todella hienoja ja kulkevat helposti mukana pelin erinomaisen box controllin ansiosta. Alusten lisäksi myös eri pilotit osaavat erilaisia asioita ja X-Siivellään lentelevä rookie-pilotti onkin Darth Vaderin kanssa helisemässä. Pilotit ja alukset ovat kuitenkin niin samankaltaisia etteivät erot hidasta itse peliä. X-Wingin pelialustaksi sopii oikeastaan mikä tahansa noin 1m x 1m kokoinen tasainen alue, joskin tarkkaavaisimmat rajaavat pelialueen sääntöjen mukaiseen 91,5cm x 91,5cm avaruuskaistaleeseen vaikkapa pöytään teipinpalan vetämällä. Markkinoilta on saatavilla myös peliä varten suunniteltuja avaruuspelimattoja. Itse päädyimme Eurokankaasta hankittuun mustaan huopamattoon, joka ajaa asian loistavasti. Tai ajoi yhden pelin ajan kunnes päätin maalata omaani hiukan avaruutta kynäruiskullani. Tuli paljon hienompi.

Xwing2

Näissä pelikuvissa käytössä on kaksi perusboksia, eli 4 x TIE-Fighter ja 2 x X-Wing. Pelkällä perusboksilla pelaa ihan mieluusti, mutta meillä innostus johti siihen että aluksia tuli hankittua enemmänkin. Tällä hetkellä Rillikerhon valikoimasta löytyvät lisäksi ainakin TIE-Advanced, Y-Siipi, TIE-Interceptor, Slave I ja hemmetin hieno (ja ISO!) Millennium Falcon. Jokaisen alustyypin mukana tulee aluksen ilmiselvimmät pilotit kuten Han Solo Falconille ja Darth Vader TIE-Advancedille, sekä aimo kasa tuntemattomampia pilotteja. Skenaariot tasapainotetaan siten että jokainen pilotti ja mahdolliset lisävarusteet, kuten ohjukset tai lisäsuojat, maksavat vaihtelevan määrän pisteitä. Oman lisänsä peliin tuokin ennen peliä tehtävä joukkojen valitseminen, jossa joutuu miettimään ottaako omaan laivueeseensa neljä juuri akatemiasta valmistunutta märkäkorvaa vai pari Imperiumin parasta lentäjä-ässää.  Kaikenkaikkiaan voin lämpimästi suositella X-Wingiä kesäpeliksi oikeastaan kenelle tahansa. Suht edukkaasta perusboksista riittää pelattavaa mukavasti ja peli on tarpeeksi kevyt myös ei-pelaajille.

– Mordjinn

h1

Fester Mudd : Curse of the Gold – Episode 1

09/03/2013

FesterMudd

Tamperelainen Prank studio on julkaissut todella perinteisen seikkailupelin, ja länkkärimeininki on teemana. Pikseligraffa on huoliteltua ja tarina kelpoisa. Replay Games sivustolta sen saa heti ( PC/Mac/Linux! ), Steam Greenlight suosituksella pelin suurempaa suosiota voi edesauttaa, ja hetken odotuksen jälkeen Droidistit ja iOsilaiset mobiililelut saavat sen kauppoihinsa.

Vanhan koulun seikkailupelien ystävät nauttivat…

-karmington