Kevätkuulumisia ja Warmachinen Retributionia

Kaikenmaailman alkuvuoden kiireet ovat vieneet tehokkaan peliajan minimiin, mutta olemme silti ehtineet välillä Rillikerhon kanssa pelipöydänkin ääreen. Viime aikoina olemme pelailleet A Game of Thrones -lautapelin kakkosedikkaa, joka on sitä samaa vanhaa laadukasta tappelusta ja diplomatiaa hiukan terävämmässä paketissa. Suosittelen 5-6 hengen peliporukoille isosti. Suomalaisten tekemän ja paljon hehkutetun Eclipsen hankkiminen kutkuttaisi kovasti, mutta koska peliaika on kortilla taidan malttaa odottaa että FFG saisi vihdoin jo viime elokuussa Englannista ennakkotilaamani Descentin kakkosedikan ulos.

Kun lautapelit eivät vie aikaa, niin olen ryhdistäytynyt miniatyyripelirintamalla. Kaivoin melkein kaksi vuotta laatikossa odotelleet Retribution of Scyrahin Warmachine äijät esiin ja olen rakennellut ja maalaillut niitä pikkuisen joka päivä. Kuukaudessa saa yllättävän paljon aikaan, vaikka suttaisi vain 15min päivässä. Toki muutaman kunnon nelituntisenkin olen noiden parissa viettänyt. Työn alla olevasta jengistä saa kasattua mukavan 25 pisteen armeijan nykypeleihimme ja lisää Retribuutteja odottelee jo hyllyllä kokoamistaan. Värityksessä valitsin paremmin Retributionin guerilla sotaan sopivia värejä, koska Privateerin oma valkoinen väriteema ei oikein ikinä itselleni iskenyt. Vähän enemmän paskaa ja verta sopii meininkiin paljon paremmin. Kaikki miniatyyrit on pohjamaalattu mustiksi, jonka jälkeen ruuttasin pari perusväriä zenith tyyliin kynäruiskulla. Vielä kun oppisi maalaamaan unittien detskuja enemmän hällä väliä meiningillä niin homma edistyisi nopeammin.

– Mordjinn

Miniatyyrimaastot: Kivenlohkareet

Pitkään pelkkiä lautapelejä hakattuamme innostuimme jälleen Warmachinesta ja Hordesista. Vaikka maastotilanteemme onkin varsin hyvä niin tajusin että ulppeat kivenlohkareet puuttuvat pelipöydältämme kokonaan. Kivenmurikat sopivat sotapeleihin oivallisesti tarjoten suojaa ja koska ne voivat olla hyvinkin eri kokoisia, niiden avulla saa helposti rakennettua hyvännäköisen ja pelattavan maaston taisteluja varten.

Kuvien kivenlohkareet on väsätty lemmikkieläinkaupasta ostamastani korkkikaarnasta, jonka hakkasin ja sahasin palasiksi. Kaarnassa on luonnostaan hyvä ”kivi”tekstuuri 28-30mm mittakaavaa ajatellen ja sen etuna verrattuna foamiin on spraymaalin kestävyys. Isommissa paloissa liimailin pienempiä palasia isompien päälle ihan perus puuliimalla (Erikeeperkin kelpaa hyvin). Lopulta liimasin palat 1mm plasticardille, flockasin alustat hiekka-/sahajauho-flockilla ja pohjamaalasin koko höskän harmaalla spraymaalilla.

Pohjamaalin kuivuttua suttasin kivet mustalla washilla (tein sekoittamalla halpaa Folk Artin akryylimaalia ja vettä), sen jälkeen sutaisin joihinkin kohtiin ruskeaa washia ja lopuksi vedin drybrush highlightin kahdella eri harmaalla (GW:n Codex Grey ja Fortress Grey). Alustoihin ruskea pohjamaali ja kevyt drybrush vaaleammilla ruskeilla. Loppusilaus syntyi ripottamalla hieman static grassia ruoholampareiksi. Helppoa, nopeaa ja lopputulos kelpaa kyllä useimmille pelipöydille FaBasta nelkyttonniseen, Warmachineen ja Malifauxiin.

Kaikenkaikkiaan rakensin 12 erikokoista ja näköistä kivenlohkaretta ja rahaa kului parisenkymppiä. Aikaa rakenteluun ja maalailuun meni nelisen iltaa, tunti pari per ilta. Tämä on helppo rakennusprojekti jota voin suositella kaikille miniatyyripelaajille.

– Mordjinn

Finnfoam mökki

Aloitin viime talvena aiemmassa postauksessani esittelemäni pienoismallitalo-projektin. Tuttuun tyyliin homma lähti täysin lapasesta ja yhden talon sijasta rakensin tönöjä kaikenkaikkiaan viisi kappaletta. Kaikkien muiden rakenteluprojektien lomassa pikkukylä on edistynyt hitaasti mutta varmasti ja sain vihdoin ja viimein ensimmäisen mökin maaleihin. Tämä on taloista pienin ja yksinkertaisin, joten se oli hyvä mahdollisuus eri tekniikoiden testaamiseen. Kaikenkaikkiaan olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Hintaa materiaaleihin kului kokonaisuudessaa ehkä viisi euroa (FinnFoamia, pahvia, pizzalaatikonkantta, liimaa, muutama muovi-ikkuna ja maalit).

Toivottavasti saan loput kylästä maaleihin pikavauhtia että pääsen uusien projektien pariin (ja vaimo saa hyllynpäällisen takaisin kukkaviidakkonsa haltuun).

– Mordjinn

Parhaat pelit ikinä: Osa kaksi – roolipelit

Olemme hakanneet Rillikerhon kanssa erilaisia roolipelejä pikkukundeista saakka ja harrastus jatkuu edelleenkin. Tämänkertaisessa Parhaat pelit ikinä – osassa kertoilen mitkä kymmenistä kokeilemistamme roolipeleistä ovat tehneet minuun suurimman vaikutuksen.

Dungeons & Dragons

Tämän laatikon kannen tulen muistamaan ikuisesti.

Vuonna 1974 tapahtui oman elämäni kannalta kaksi varsin suurta asiaa. Synnyin ja TSR julkaisi Gary Gygaxin ja Dave Arnesonin suunnitteleman fantasiaroolipeli Dungeons & Dragonsin, eli tuttavallisemmin Deedeen. Pelin jenkkiensipainoksen aikaan kiinnostukseni rajoittui äitini tissiin, mutta neljätoista vuotta myöhemmin tilanne oli toinen. Suomalainen Protocol Productions julkaisi Deedeen ensimmäisen suomenkielisen käännöksen, Dungeons & Dragons Fantasiaroolipeli – perussäännöt, vuoden 1988 helmikuussa ja tämä “punainen boksi” muutti pelaajaelämäni totaalisesti. Olimme ennen Deedeetä pelailleet Miekka ja Magia nimistä suomiroolipeliä, yrittäen elää Tolkienin ja muiden fantasiakirjojen ja elokuvien seikkailuja pelien kautta, mutta D&D oli peli joka loi pohjan Rillikerhon synnylle.

Tuohon aikaan hengailimme Orcin kanssa usein Fantasiapeleissä sekä Kalevankadun Game Worldissa peleistä haaveillen. Eräänä päivänä olimme juuri Game Worldissa fiilistelemässä painotuoretta suomennettua D&D:n boksia, kun Vihernahka pamahti kaupan ovesta sisään. Hän oli juossut koko matkan Krunikasta Punavuoreen, ehtiäkseen ostamaan boksin ennen sulkemisaikaa. Innosta puhkuen tarjouduimme pelaajiksi ja sovimme että seuraavana päivänä loisimme hahmot, kunhan Vihernahka vain saisi kirjat luettua. Voin sanoa etten innoltani nukkunut seuraavana yönä silmäntäyttäkään.

D&D:n yksinkertainen, mutta toimiva pelisysteemi ja tuohon aikaan laaja lisäosavalikoima tekivät siitä täydellisen aloittelijapelin. Seikkailijan rodun ja ammatin valinnassa oli tarpeeksi vaihtoehtoja ja pelin geneerinen fantasiamaailma iski meihin fantasiakirjallisuutta ahmineisiin teineihin kuin miljoona volttia. Erikoiset, monitahoiset nopat olivat perus kuusisivuisiin noppiin tottuneille eksoottinen uutuus ja vietimmekin monta monituista päivää, iltaa ja yötä noppia paiskoen, erilaisia luolastoja hirviöistä puhdistaen ja sankaritekoja suorittaen.

Vaikka aika on ajanut D&Dstä ohi ja Rillikerhon parissa pelin uudemmat painokset eivät ole saavuttaneet suosiota, on se toiminut innoittaja suurelle määrälle pelejä joista olen nauttinut niin rooli-, lauta- kuin tietokonepelimuodossakin. Peli on kokenut elinkaarensa aikana suuren muutoksen, ensin Advanced Dungeons & Dragonsin muodossa ja nyt myöhemmin uusien, lautapelimäisempien, inkarnaatioidensa kautta. Muodossa tai toisessa D&D tulee takuuvarmasti säilymään yhtenä maailman pelatuimmista roolipeleistä hamaan tulevaisuuteen. Vaikka D&D ei maailman ensimmäinen roolipeli ollutkaan, on sen asema pelien historiassa kiistaton. Se on peli joka popularisoi roolipelaamisen, ensin Yhdysvalloissa ja myöhemmin Suomessa ja muualla maailmassa ja on hienoa että olen ollut mukana elämässä tuota historiaa Rillikerhon kanssa. Koskaan en tule unohtamaan sitä innostusta ja suuren seikkailun tuntua minkä koimme punaisen boksin päästäessä kollektiivisen mielikuvituksemme vapaaksi.



Warhammer Fantasy Roleplay

Warhammerin ykkösedikka vei synkkiin seikkailuihin.

On mielenkiintoista että D&D:llä on ollut suuri vaikutus myös toisen lempiroolipelini, Warhammer Fantasy Roleplayn, syntyyn. Pelin alkuperäinen kustantaja Games Workshop oli nimittäin alkuvaiheessaan D&D:n virallinen jakelija Isossa-Britanniassa. Sen koommin Games Workshop on tullut tunnetuksi miniatyyrisotapeleistään Warhammer Fantasy Battlesta ja pimeään tulevaisuuteen sijoittuvasta Warhammer 40.000:sta. Itselleni firman suurin hitti on kuitenkin ollut (miniatyyrifantasiajalkapallo Blood Bowlin ohella) GW:n Warhammer maailmaan sijoittuva fantasiaroolipeli Warhammer Fantasy Roleplay.

WFRP näki ensi kerran päivänvalon vuonna 1986, mutta Rillikerhon hyppysiin se päätyi vasta paljon myöhemmin. Pelin maailma sijoittuu renessanssiaikaista Eurooppaa teknologialtaan muistuttavaan maailmaan, jossa ihmisten lisäksi asuu haltioita, kääpiöitä, örkkejä sekä muita fantasiakirjallisuuden otuksia. Pelimaailman todellinen oivallus oli muuttaa fantasia astetta pimeämmäksi, vaarallisemmaksi ja aikuisemmaksi. Sankarit eivät olleetkaan enää puhtoisia ritareita, vaan vaikkapa rotanmetsästäjiä, jotka usein tahtomattaan päätyivät seikkailemaan ja selkeän hyvän ja pahan sijaan pelin maailma on täynnä harmaan eri sävyjä. Innostava ja mielenkiintoinen, GW:n miniatyyripeleistä meille tuttu pelimaailma, yhdistettynä toimivaan ja pelattavuudelta hyvään säännöstöön koukutti meidät tiukasti.

Roolipeleistä puhuttaessa pelinjohtajan ja pelattavan kampanjan merkitystä pelikokemuksen luojana ei voi vähätellä. En usko että Warhammer olisi pelinä noussut minulle näin tärkeäksi ilman Vihernahan todella loistavaa, eeppistä kampanjaa, jonka läpipelaamiseen ryhmältämme kului oikeassa elämässä yli neljä vuotta. Peikonsurmaaja Gutrikin syöksy kuolevan lohikäärmeen selässä kohti vuorenalaisen rotkon syvyyksiä palkkasoturi Matteus Lutterin raahatessa lohikäärmeentulen halvaantunutta hahmoani Luthoria turvaan, on yksi ikimuistoisempia ja parhaita pelihetkiäni ikinä.

Warhammerin toinen laitos ilmestyi vuonna 2005 ja kokeilimme sitäkin pikaisesti muutaman seikkailun ajan. Toinen laitos toi pelimaailman historian ajan tasalle GW:n miniatyyripelien kanssa, säännöstön säilyessä kutakuinkin entisellään ykkösversioon nähden. Kyseessä oli lähinnä kosmeettinen uudistus legendaariseen peliin ja kuten monien muiden vanhan liiton pelaajien tavoin pidimme enemmän ykkösedikan synkemmästä meiningistä.

Lopulta keskittyessään voimakkaammin miniatyyripeli-linjastoonsa Games Workshop lisensoi Warhammer Fantasy Roleplayn paremmin lautapeleistään tunnetulle Fantasy Flight Gamesille. Vuonna 2009 ilmestyi pelin kolmas editio, joka uudisti sekä itse peliä, että roolipelejä yleensä, isolla kädellä. Vanhan liiton kynä- ja paperiroolipelit saivat kyytiä kun 3.edition jättiläismäinen laatikko sisälsi kortteja ja erilaisia nappuloita lautapelien malliin. Olimme aiemmin kokeilleet Dungeons & Dragonsin 4. edikkaa, joka vei roolipelaamista voimakkaasti MMORPG tietokonepelien suuntaan ja todenneet että Rillikerholle vanhassa oli vara parempi. Kiinnostuin kuitenkin Warhammerin uusista tuulista ja monen monituista arvostelua luettuani ostin sen lopulta itselleni syntymäpäivälahjaksi. Peli ei ole täydellinen, mutta Rillikerhon tähänastiset paluu Warhammerin maailmaan on innostanut roolipelaamisemme uudelle tasolle ja henkilökohtaisesti pidän FFG:n valitsemasta lähestymistavasta paljon. Kirjoittelen laajemman arvostelun kolmosedikasta myöhemmin kunhan ehdimme pelata sitä hieman enemmän.

Warhammerin kolmosedikassa on korttia ja nippeliä vaikka muille jakaa.

Roolipelit eivät sovi kaikille ja ne vaativat suunnattoman määrän energiaa ja aktiivisuutta, niin pelaajilta kuin pelinjohtajaltakin. Kuitenkin roolipeleistä saatavat kokemuskset ovat täysin omassa luokassaan ja haluankin kiittää Rillikerhon jengiä, sekä kaikkia muita kanssani roolipelanneita henkilöitä, kaikista niistä uskomattoman hienoista seikkailuista joita olen saanut kanssanne kokea.



Tähän loppuun on vielä pakko koittaa listata kaikki ikinä pelaamamme ja kokeilemamme roolipelit. Toisia on pelattu pitkään, toisia vaivaisen yhden session verran. Toiset ovat pelkkiä pelimekaniikkasysteemeitä, toiset taas kattavan maailmakuvauksen sisältäviä kokonaisuuksia. Kaikkia en takuulla muista, mutta aikamoinen liuta noita tuntuu olevan:

Miekka ja Magia, D&D (1. ja 4.edikka), Traveller, AD&D, Hârnmaster, Middle Earth Role Playing, RuneQuest, Flashing Blades, Earthdawn, ElfQuest, Stormbringer, Judge Dredd, Hero System, Palladium RPG, Teenage Mutant Ninja Turtles, Robotech, Tribe 8, Talislanta, Warhammer Fantasy Roleplay (1., 2. ja 3. edikat), Shadowrun, Top Secret, Deadlands, Deadlands: Hell on Earth, Puppetmaster, Cyberpunk, Fading Suns, Gamma World, GURPS, Paranoia, Rolemaster, Call of Cthulhu, Vampire: The Dark Age, Champions,  Savage Worlds: Middle Earth, Praedor.

Ja Vihernahka muisti vielä ”pari” lisää: Recon, Ninjas & Superspies, Boothill, Tie Tähtiin 2300, Twilight, Marvel SuperHeroes, Conan d20, Dark Heresy…

Brotenburgin taistelu

Zog vilkaisi ympärillään melskaavia goblintovereitaan ja sen pitkähampainen suu levisi ilkeään virneeseen. Tänään tapettaisiin kääpiöitä, poltettaisiin ihmismiesten kylä poroksi ja kustaisiin niiden ruumiiden päälle. Vihernahat olivat pitkästä aikaa taas sotajalalla. Heidän suurbossinsa Snägä Kääkkänä oli johdattanut heimon alas vuorilta vihreään laaksoon, missä goblinit olivat liittyneet suuren Nurglepappi Splugh Gääkhin armeijaan. Yön läpi marssittuaan armeija oli saapunut Brotenburgin kaakkoispuolelle, jossa heitä vastaan oli asettunut paikalle hälytetty ihmisten ja kääpiöiden liittouma. Molemmat osapuolet olivat aamuhämärässa järjestäneet joukko-osastonsa taistelumuodostelmiin ja joustaan puristava Zog kykeni kuulemaan suurmestari Gääkhin voimakkaan äänen papin rukoillessa visvaisen jumalansa siunausta tulevaan taisteluun. Zog ei Nurglesta niin välittänyt, mutta se vapisi ihailusta katsellessaan viereisestä keihäsyksikköä johtavaa suurbossiaan Snägää. Siinä vasta keltasilmäinen goblini, oikein valioainesta.

Samassa rumpu alkoi lyödä etenemiskäskyjä ja koko rintamalinja lähti marssimaan kohti lähestyvää vihollista Zog mukanaan. Kaukana edessään se näki kiiltävissä, kovissa peltipuvuissaan marssivia ritareita ja keihäsmiehiä ja Zog kiristeli hampaitaan raivosta nähdessään kaksi yksikköä vihattuja pitkäpartoja vihollisen vasemmalla sivustalla.

"Kaukana edessään se näki kiiltävissä, kovissa peltipuvuissaan marssivia ritareita ja keihäsmiehiä ja Zog kiristeli hampaitaan raivosta nähdessään kaksi yksikköä vihattuja pitkäpartoja vihollisen vasemmalla sivustalla."

Yht’äkkiä kauhun ja tuskan ulvahdukset täyttivät ilman, jousigoblinien vieressä jolkotelleiden hämähäkkiratsastajien savutessa ja syttyessä ilmiliekkeihin. Taikuutta, huijausta, epäreilua! Kahden palavan jättiläishämähäkin irvokas sätkyttely oli liikaa hämähäkkiratsastajille ja ne pakenivat myrkkypiikki koipien välissä taistelukentältä. Ohikiitävän hetken ajan Zogkin mietti pakoon pötkimistä, mutta se pakotti töppöjalkansa marssimaan, kun se näki Snägän vain pilkkaavan vihollista pippeliään heiluttaen.

Armeijat lähestyivät toisiaan Kaaospapin messutessa ja Zogin yksikkö miehitti taistelukentän keskiosan. Kaukana oikealla sivustalla Gokkin johtama 2. keihäsgoblinyksikkö oli marssinut metsään väistäessään ihmismiesten nostoväen kimppuun rynnänneitä flagellantteja ja kaaoksenpalvojien toinen yksikkö oli päätynyt kahakkaan vihollisritareiden kanssa. Hämähäkkiratsastajat pakoon ajettuaan vihollisen kuudesti kirottu taikuri oli kääntänyt hirvittävän taikuutensa Zogia ja sen kumppaneita vastaan, mutta pojat olivat nopeasti pissanneet toistensa päälle liekit sammuttaakseen. Ampumiskäskyn saadessaan Zog ja sen toverit kohottivat mustat lyhyet jousensa ja lähettivät nuolikuuron lähestyvän kääpiöyksikön päälle. Suurin osa nuolista kilpistyi vihattujen pitkäpartojen haarniskoihin, mutta tyydytyksekseen Zog näki yhden kääpiön kaatuvan maahan nuoli kurkussaan.

"Gokkin johtama 2. keihäsgoblinyksikkö oli marssinut metsään väistäessään ihmismiesten nostoväen kimppuun rynnänneitä flagellantteja."

Kaukaa oikealta sivustalta kuului jyrähdys ja Zogin kauhuksi se näki suunnattoman metallipallon lentävän suoraan kohti rakasta bigbossia Snägää ja sen keihäsgobboja. Kuula osui maahan aivan yksikön vieressä ja hetken näytti siltä että tykkituli veisi mukanaan puolet keihäsgoblineista. Gork ja Mork olivat kuitenkin vihernahkojen puolella ja maastaponnahtanut kuula tussahti suoraan yksikön reunassa marssineen Läski-Keken mahaan menettäen liike-energiansa kokonaan. Koko taistelukenttä pidätti hengitystään epäuskoisena Keken kömpiessä ylös maasta mutisten jotain sekavaa makkaroista ja kaljasta. Koko goblinjoukkio räkätti naurusta hölmistyneiden ihmisten ilmeille ja keihäät tanassa Snägän pojat ryntäsivät läheisen kääpiöyksikön kimppuun. Verenhimo ja yllättävä rohkeudenpuuska sai yliotteen myös Zogista ja sen tovereista ja tilaisuuden nähdessään ne hyökkäsivät samaisten kääpiöiden kylkeen pitkien puukkojensa kanssa.

"Koko taistelukenttä pidätti hengitystään epäuskoisena Keken kömpiessä ylös maasta mutisten jotain sekavaa makkaroista ja kaljasta."

Seuraavaksi tapahtui jotain kummallista. Zogin puukottaessa ja pistäessä ärsyttävän hyvin haarniskoituja vastustajiaan se näki miten  kääpiöiden Taani pamautti pajavasarallaan bigboss Snägän pään mäsäksi, juntaten tämän jalat puolensyltä maan sisään ja räjäyttäen Snägän kaulassa olleet onnenamuletin. Yht’äkkiä ilma oli täynnä sikinsokin lentäviä goblinin- ja kääpiönraajoja, verta ja sisäelimiä. Paineaalto iski Zogin selälleen maahan ja sen pienet goblinaivot täyttyivät yhdestä ajatuksesta: Pako! Sekasorron vallassa goblinit ryntäsivät karkuun, kääpiöiden hakatessa pakenevat keihäspoijat palasiksi kirveillään. Juuri ennen metsän suojaan pääsemistään Zog näki olkansa yli kuinka jättimäinen tulipallo nielaisi Nurglepappi Gääkhin valkeiden liekkien puhdistavaan syleilyyn…

————————————————————————–

Olipas mukavaa pitkästä aikaa pelata vanhaa kunnon Warhammer Fantasy Battlea. Pelin käännekohtia olivat hämähäkkiratsastajien pako heti ensi kierroksella, sekä kahden gobboyksikköni tappio eliittikääpiöille hirmuisesta ylivoimasta ja kylkirynnäköstä huolimatta. Session ehdottomasti huvittavin yksikkö oli kääpiöiden tykki, joka hyvästä yrityksestä ja varsin vapaista tulilijoista huolimatta onnistui koko pelin aikana tappamaan ainoastaan yhden flagellantin, ennen viimeisen kierroksen misfire-räjähtämistään.

– Mordjinn

Warhammer 40.000: Dawn of War II

Meillä on Maugin kanssa pitkä historia erilaisista co-operatiivisista peleistä. Niitä onkin viime aikoina tullut ilahduttavan monia, pelijulkaisijoiden vihdoin ymmärrettyä minkälaisia pelejä haluaisimme Maugsterin kanssa pelailla yhdessä. Ensimmäinen PC-co-oppimme oli legendaarinen Hidden and Dangerous, jonka jälkeen on tullut kokeiltua jos jonkinlaista loistavaa ja kökköä peliä kimpassa. Muutama viikko takaperin päätimme sijoittaa roposemme THQ:n Dawn of War 2:een ja yhteistuumin marssittaa space mariinimme virtuuaalitaistelukentille.

Olin itse aiemmin pelaillut saman julkaisijan perinteisempiä reaaliaikastrategioita edustavia Dawn of Waria, sekä erinomaista Toisen Maailmansodan taisteluihin sijoittuvaa Company of Heroes:sia ja vaikka ne hyviä pelejä olivatkin niin Dawn of Warin kakkosversio pesee niillä lattiaa 100-0. DoW kakkosessa mitään yksiköiden rakentelua tai tehtaiden pystytystä ei tarvitse tehdä, vaan taisteluun johdetaan ennalta määrätyt, persoonalliset joukot. Co-op kampanjassa molemmat pelaajat saavat kaksi yksikköä hallittavakseen ja nämä nimetyllä pomolla varustetut yksiköt kehittyvät kampanjan edetessä pelaajien haluamalla tavalla lisäten peliin aimo annoksen tervetullutta ”roolipeli” -elementtiä. Yksinpelissä pelaaja ohjastaa kaikkia neljää yksikköä, mutta co-oppina peli toimii todella oivallisesti kun molemmat voivat rauhassa keskittyä omien sankareidensa puuhasteluun. Ainoastaan ryhmän komentaja on aina mukana taisteluissa, muun ryhmän ollessa valittavana tehtävien tarpeen mukaisesti. Kapteenin mukana heiluvat kersantti Tarkus tactical marineineen, devastator marine -komentaja Avitus, jump packeilla varustetetut assault mariinit kersantti Thaddeuksen johdolla ja tiedustelijaryhmä, jota johtaa vanha Deathwatchin veteraani Cyrus. Myöhemmin mukaan liittyy myös hirvittävän tulivoiman omaava dreadnoughti. Kaikkia ei siis kerralla saa mukaan ja oman suolansa hommaan tuokin joukkojen optimoiminen erilaisia tehtäviä silmälläpitäen.

Joukkoja voi muokata laajasti ja muokkaukset myös vaikuttavat ukkeleiden ulkonäköön itse pelissä.

Joukoille valittavia kykypolkuja on neljä erilaista. Stamina, joka määrittää yksikön kestävyyttä, Ranged ja Strenght, joiden kautta yksikkö oppii tehokkaammaksi lähitaistelijaksi tai ampujaksi sekä Will, jonka kautta yksikkö saa erilaisten erikoisominaisuuksiensa käyttämiseen tarvittavaa energiaa. Nämä erikoiskyvyt, kuten scouttien naamioitumiskyky ja pomon rynnäkkö, ovat riippuvaisia siitä kuinka pelaajat ovat kehittäneet omia joukkojaan. Päätimme esimerkiksi tehdä pomostamme lähitaisteluun erikoistuneen, todella kestävän soturin, siinä missä dreadnoughtimme on varustettu pidemmän matkan aseilla ja erikoisominaisuuksilla, vaikka myös täysin päinvastainen hahmokehitys olisi ollut mahdollinen.

Erikoisominaisuuksien lisäksi yksikköjään pääsee modifioimaan todella laajalla arsenaalilla erilaisia 40k universumin aseita, haarniskoita sekä erikoisvarusteita. Yksiköt keräävät kokemuspisteiden kautta tasoja ja taistelukentältä kerätyt ja tehtävistä palkinnoiksi saatavat esineet ovat taso- ja usein myös hahmosidonnaisia. Lisäksi vanhoja ja käyttämättä jääviä tavaroita voi lähettää librariumiin lisäkokemuspisteitä vastaan. Aseiden teho määritellään niiden tekemän vahingon kautta, jonka lisäksi ne tekevät eri teholla vahinkoa vastustajan eri yksikkötyyppejä vastaan. Esimerkiki siinä missä bolterit tekevät kevyesti haarniskoituja jalkaväkiyksikköjä vastaan hyvää tuhoa, tarvitaan vastustajan ajoneuvojen ja dreadnoughtien tuhoamiseen jo järeämpää aseistusta ja melta-pommeja. Lisäksi kunnon epic tyyliin varusteissakin on saatavilla mahtavia space mariinien reliikkejä, jotka ovat huomattavasti samantasoisia perusaseita ja varusteita tehokkaampia. Korkeammilla tasoilla sotureilleen saa muun muassa Terminaattorihaarniskat, joihin saa pultattua todella tehokasta aseistusta ja pelissä onkin tarjolla mukavan paljon omien yksiköiden  modifiointimahdollisuuksia. Hahmojen ja yksiköiden kustomointi onkin pelin koukuttavin ominaisuus. Tiukan taistelun jälkeinen uusien kamojen käyttöönotto ja hahmokehityksen suorittaminen on mielenkiintoista ja pelaajalle syntyy hinku päästä kokeilemaan uusia leluja ja erikoisominaisuuksia taistelukentällä.

Eldareiden dreadnoughti on kunnioitettava vastus.

Pelin kampanja sijoittuu tyranidien hive fleetin tielle sattuneeseen Imperiumin sektoriin, johon komentajamme määrätään selvittämään tilanne. Tehtävät sijoittuvat erilaisiin ympäristöihin aina höyryävistä tyranidien täyttämistä viidakoista kaupunkitaisteluihin Eldareita vastaan. Jokaisella kartalla on erikseen määritelty tehtävä, tietyn vihollisen johtajan tuhoaminen tai esimerkiksi kaupungin porttien sulkeminen vihollisten nenän edestä. Kartoilla on tiettyjä strategisesti tärkeitä pisteitä, joiden ottaminen omaan haltuun kannattaa, koska tällöin kiertoradalta olevalta emoalukselta voi teleportata täydennysjoukkoja paikalle, sekä vanhoja menetetyn teknologian ajalta olevia tehtaita ja generaattoreita, joiden valloittaminen omaan haltuun antaa space mariineille etua suuremmassa kampanjassa. Näita rakennuksia valloittamalla avautuu välillä myös puolustustehtäviä, joissa suurten vihollismassojen hyökkäyksen torjuminen tuo joukoille mukavasti himoittua kokemusta sekä uusia varusteita.

Yksittäinen tehtävä epäonnistuu jos kaikki yksiköt pääsevät kuolemaan yhtäaikaisesti. Muulloin kaatuneita komentajia on mahdollisuus elvyttää muilla komentajilla, jonka jälkeen heidän täydennysjoukkonsa voivat teleportata paikalle edellämainituissa kartan pisteissä. Tämä ominaisuus mahdollistaa pelityylin, jossa välillä joutuu todella huhkimaan ja taktikoimaan pysyäkseen hengissä, mutta yhden yksikön kaatumista ei tarvitse pelätä liikaa, jolloin yksittäinen herpaantuminen ei pilaa koko peliä. Lisäkiemurana tehtävien suorittaminen ja niistä saatava kokemus, rankataan kolmella eri mittarilla: Nopeus, vihaisuus ja kestävyys. Yleensä vihaisuuspisteiden maksimointiin tarvittavan kartanpuhdistusoperaation tekemiseen menee niin kauan aikaa että nopeuspisteet kärsivät ja toisaalta kestävyydestä saavutetut pisteet katoavat joka kerta kun yksikön komentaja taintuu ja hänet joutuu herättämään taistelukentällä.

Täysasetuksilla pelin grafiikat ovat todellista silmäkarkkia parhaimmillaan. Tämä vaatii koneelta kuitenkin potkua.

Co-op kampanjan lisäksi Dawn of War II tarjoaa maksimissaan kuuden pelaajan välisen head-to-head moninpelin, sekä Last Stand -pelimuodon, jossa yritetään selviytyä ylivoimaista vihollista vastaan mahdollisimman pitkään. Kaikenkaikkiaan pelattavaa riittää iltaan jos toiseenkin ja kampanjan mielenkiintoinen tarina juonenkäänteineen saa mielenkiinnon pysymään yllä hamaan loppuun saakka. Dawn of War II vaatii konehuoneesta jonkin verran vääntöä ja varsinkin Maugin AMD-prossu/ATI-näyttis -yhdistelmällä tuntui aluksi olevan hieman ongelmia pelin pyörittämisessä. Toimiessaan peli on nätti kuin sika pienenä ja se mallintaa pienen kokoluokan taisteluita äärimmäisen viihdyttävästi. Pelin pelattavuus on huippuluokkaa, yksiköiden kontrolloinnin muuttuessa nopeasti intuitiiviseksi. Bolterit jyrisevät, liekinheittimet käristävät xenoja ja meininki on läpikötaisin sopivan äijää. Musertavan tyranidirynnäkön torjuminen pienellä space marine joukolla on harvinaisen tyydyttävää puuhaa ja reaaliaikastrategioiden ystävien lisäksi uskallan suositella DoW kakkosta myös vuoropohjaisten strategioiden ja miksei myös tietokoneroolipelien ystäville. Tätä kirjoittaessa peliin on ilmestynyt ensimmäinen lisäosa Chaos Rising, joka tuo kaaoksen kätyrit taistelukentille uuden yksinpeli-/co-op-kampanjan myötä ja luulen että lisäri on vahvoilla kun mietimme Maugin kanssa seuraavaa pelihankintaamme.

– Mordjinn

Warhammer: Invasion – korttisotaa Wanhassa maailmassa

Maug poikkeaa luokseni kahville tasaisin väliajoin vaihtamaan pikaiset kuulumiset (eli puhumaan peleistä) ja meillä oli pitkään haussa nopea, reilussa tunnissa pelattava kaksinpeli, jonka uudelleenpelattavuus olisi hyvää luokkaa. Kokeilimme vanhaa kunnon Magic the Gatheringia muutaman kerran, mutta peli ei enää koukuttanut entiseen malliin. Niinpä Warhammer: Invasion osui kannaltamme juuri oikeaan rakoon kahvitaukojen ratoksi.

Warhammer: Invasion on Fantasy Flight Gamesin markkinointitekstin mukaan: ”Taistelu, jossa pelaajien täytyy värvätä sotavoimansa, kerätä laajat resurssit, suorittaa vaarallisia, mutta palkitsevia seikkailuja, rakentaa valtakuntaansa ja piirittää raskaasti linnoittautunutta vihollista”. Kaikenkaikkiaan tämä teksti pitää varsin hyvin kutinsa, joskin seikkailuelementti on varsin vähäpätöinen osa kokonaisuutta. Pelille on kehitetty hieno genre, Living Card Game, koska keräilyteknisesti se ei ole keräilykorttipeli perinteiseen malliin. Peli on täysin kaksinpelattava suoraan aloitusboksista ja FFG julkaisee kuukausittain20 kortin laajennuksia peliin, kuitenkin siten että ostaja tietää mitä kortteja kussakin laajennuksessa on. Näinollen laajennuksia ei joudu ostamaan kymmeniä jonkin harvinaisen kortin toivossa.

Peli sijoittuu yhteen Rillikerhon lempparimaailmoista, Warhammerin Wanhaan maailmaan, ja peruslaatikon neljä ryhmittymää (Imperiumi, kääpiöt, kaaos ja örkit) seurailevat teemoiltaan ja pelitekniikaltaan muissa Warhammer peleissä tutuksi tulleita tyylejä. Kääpiöiden peli perustuu väkevään puolustukseen, örkit rynnivät waaghia! huutaen vastustajan niskaan, kaaos korruptoi ja viettelee pimeälle puolelle ihmisten imperiumin tuodessa taistelukentälle hyvin organisoidut sotajoukkonsa. Ryhmittymien pelityyleissä on suuri ero ja vielä kun High ja Dark Elffit mukaantuova Ulthuan – laajennus ilmestyy, löytyy jokaiselle takuuvarmasti omaan pelityyliin sopiva valtakunta johdettavaksi. Pelin yksiköt vaihtelevat tavallisista riviyksiköistä suuriin uniikkeihin Warhammer maailman sankareihin ja perushyökkäys ja -puolustusarvojen lisäksi useilla yksiköillä on myös erikoisvoimia. Lisäksi yksiköitä voi halutessaan varustella erilaisilla varusteilla, kuten esimerkiksi örkkien sotamaalit ja taktiikkakorteilla yllättää vastustajan housut kintuissa. Pelin alussa joutuu heti tekemään strategisen päätöksen lähteäkö sotimaan heikommilla joukoilla vai rakentaako valtakuntaansa voimakkaammaksi saadakseen lisää resursseja voimakkaisen yksiköiden tuomiseksi peliin. Resurssien järkevä käyttö ja vastustajan strategian torpedointi muodostavatkin tärkeän osan Invasionin viehätystä.

Pelin innovaatio on jokaisen valtakunnan keskiössä oleva pääkaupunki, jota ympäröi kolme aluetta: Taistelukenttä, Kuningaskunta ja Seikkailu. Näille alueille pelatut kortit (yksiköt, rakennukset, sekä tukikortit) muodostavat pelaajan valtakunnan ja määrittävät pelaajan resurssit, hyökkäysvoimat sekä kuinka monta uutta korttia hän saa vetää per kierros. Jokaiselle alueelle voi asettaa puolustavia yksiköitä, mutta ainoastaan taistelukentällä olevat yksiköt voivat hyökätä vastustajan kimppuun, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Hyökkäävät yksiköt voivat käydä minkä tahansa vastustajan alueen kimppuun mutta ainoastaan kyseisellä alueella olevat yksiköt voivat puolustaa, joten yhtään aluetta ei kannata jättää puolustuksetta. Pelin voittaja on se joka ensimmäisenä onnistuu tuhoamaan kaksi vastustajan kolmesta pääkaupungin alueesta tai joka onnistuu puolustamaan vastustajan pakan loppuun.

Warhammer: Invasion on osoittautunut erinomaiseksi semikevyeksi huviksi kahvittelusessioihimme. Peli yhdistää resurssimanagerointia ja taistelua mielenkiintoisesti. Korttien mahdollistamia kiemuroita on sopivasti ja välillä taktiikkaa joutuu miettimään oikein tosissaan. Onpa mukaan ympätty myös seikkailuelementti. Erillisillä Quest-korteilla voi yhden yksikkönsä lähettää seikkailemaan (eli nököttömään quest-kortin päälle X kierroksen ajaksi) ja kun yksikkö vie questin loppuun saa pelaaja erikoisetuuksia ja -voimia. Todellista seikkailua pelistä on turha etsiä, mutta toisaalta kierrosten flow kulkee sutjakkaasti ja uudelleenpelattavuusarvo on hyvä. Tämän vuoksi Warhammer: Invasionia voikin suositella kaikille englannintaitoisille, tyylikästä ja laadukasta korttipeliä etsiville, jotka eivät halua päätyä ostamaan säkkikaupalla korttipaketteja sen yhden super raren toivossa.

– Mordjinn

Warhammer 40k MMORPG esille E3-messuilla

Pelisivusto Gamespotin saamien tietojen mukaan pelitalo THQ:n toimitusjohtaja Brian Farrell on neljännesvuosi-bisnesraportissaan paljastanut THQ:n valmistelevan Warhammer 40.000 massiivinettipeliä. Tieto tuli ilmi Farrellin kommentista yhtiön tulevista lypsylehmistä:

”Meille Warhammer 40k MMO on selkeä mahdollisuus korkeisiin tuloihin”Farrell kertoi analyytikoille ja sijoittajille raportissa. ” Mielestämme meillä on erittäin kilpailukykyinen MMO, ja onnistunut peli tarjoaa mahdollisuudet tuloihin jopa kuuden-seitsemän vuoden ajan. ”

Pelin tekee THQ:n Teksasilainen Vigil Studios, jonka viimeisin peli Darksiders sai varsin ristiriitaisen vastaanoton pelilehdistössä. Projektin johdossa on aiemmin NCSoftilla työskennellyt David Adams. Raportissa Farrell kertoi suuren yleisön pääsevän näkemään ensivilkaisun WH40k onlineeen tämän vuoden kesäkuun puolivälissä järjestettävillä E3-messuilla.

Online pelien ystävänä ja wanhana Warhammer 40.000 maailmankaikkeuden fanittajana jopa innostuin uutisesta, vaikka järki sanoo että peli on liian kaukana julkaisusta että sitä edes kannattaisi ajatella. THQ on varsin menestynyt pelitalo ja heillä on menneisyys nelkyttonnisen universumiin sijoittuvien Dawn of War ja Dawn of War II – pelien kanssa, joskin kehitystiimi DoW:eissa oli strategiapuolen peleihin erikoistunut Relic Entertainment. Toivomus on että tätä peliä ei sössitä ja että julkaisijalla riittää rahaa ja malttia viilata peli mahdollisimman valmiiksi ennen julkaisua, ettei pelille käy kuten esimerkiksi täysin bugisena julkaistulle Age of Conanille. Tulee myös olemaan mielenkiintoista nähdä uskaltaako THQ tuoda MMORPG genreä uudistavia ratkaisuja peliin, vai tuleeko pelistä taas yksi Aionin ja Warhammer Onlinen kaltainen hiukan muuneltu WoW klooni, hiukan kiillotetuilla grafiikoilla.

Jos hiukan fiilistelee niin parhautta olisi jos peli tapahtuisi yhdessä suuressa universumissa EVEn tapaan. Questit olisivat monimuotoisempia ja mielenkiintoisempia kuin nykymörpeissä ja isot pelaajien väliset taistelut olisivat toteutettu siten että niillä on jotain muutakin merkitystä kuin hahmon henkilökohtaisten pisteiden keruu. Lisäksi omilla avaruusaluksilla täytyy päästä lentelemään ystävien kesken, land speedereillä ajelemaan. Ainakin Land Raider, Land Speeder ja pari muuta ajoneuvoa on mallinnettu Kotakun paljastamassa konseptitaiteessa, eli noiden osalta hyvältä näytää. Kaiken tulee olla totta kai äärimmäisen tyylikkäästi tehty niin pelattavuuden, fiktion kuin taiteenkin osalta. Yksittäisellä pelaajalla olisi hyvin vähän valtaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa isoihin linjoihin, mutta voimakas pelaajien allianssi mahdollistaisi siirtokuntien perustamisen uusille planeetoille ja suuren mittakaavan taistelut. Missään nimessä kaikkia olemassaolevia rotuja ei saa änkeä kahden ”hyvän” ja ”pahan” ryhmittymän alle WoW tyyliin, se että Imperiumi olisi liitossa joidenkin saastaisten Eldarien tai muun alieni roskasakin kanssa ei vain toimi.

Kesällä ollaan viisaampia.

– Mordjinn